maanantai 10. lokakuuta 2016

Pisteestä pisteeseen

Elämässä tulee tarkistuspisteitä. Tapahtumia, joissa on tehtävä valintoja. Niin kauan, että vihdoin ymmärtää, mistä on luovuttava. Mitä on murrettava itsestä irti voidakseen olla olemassa enemmän omana itsenään, omassa voimassaan. Paljaana. Voidakseen seisoa tyynenä kaiken keskellä. Koska kenenkään elämä ei ole pelkkää onnea. Ei tasapainoista pötköttelyä eteenpäin. Tulee tarkistuspisteitä, joissa kysytyään, mikä on sinulle todella tärkeää. Minkä vuoksi olet valmis taistelemaan? Mikä on käynyt pelkäksi taisteluksi? 

Kun nyt katson taaksepäin elämääni, tajuan, että ne iskut palleaan olivat kaikki niitä - tarkistuspisteitä. Luojan kiitos lopulta pysähdyin. Lakkasin väittämästä, että ei ottanut kipeää. Koska otti. Kauan ottikin. Niin kauan, että lopulta uskaltauduin tekemään tilaa sydämeni ympärille. Pudottamaan pois vanhoja asenteita ja rajoituksia. Antamaan aikaa sydämeni luoda onnellisuutta kaaoksen keskelle. Luoda tyyneyttä uusien iskujen varalle. Koska uusia tarkistuspisteitä aina tulee. 

Meillä on kaikilla tarkistuspisteemme. Kipumme. Mutta mitä teemme, kun sellainen osuu kohdalle? Panikoimmeko? Syytämmekö muita? Syyttelemmekö itseämme? Käperrymmekö kasaan vai ojennummeko suoraksi?  Otammeko rauhallisen askeleen kohti sitä, mikä on ainut oikea valinta silloin, kun isku tulee? Astummeko kohti rakkautta ja myötätuntoa? Kohti lempeää näkökulmaa. Vai rakentelemmeko peloissamme suojamuurin selityksistä? Väistelemmekö totuutta? Kovetammeko itsemme vai sallimmeko sulaa? 

Ei tarvitse hävetä mitään. Elämä antaa kyllä kaikille muillekin. Kaikille se antaa. Toiset vain peittävät sen paremmin. Kun isku tulee, on tärkeintä, miten sen kanssa toimit. Miten rakkaus toimisi?