torstai 1. kesäkuuta 2017

Ei aina käy niin.....

Elämässä ei asiat useinkaan mene niinkuin piti. Monesti sitä näkee elämänkulkunsa tietynlaisena, yrittää parhaansa mukaan toteuttaa sen samalla kuitenkin peläten, että se katoaa käsistä. Kunnes tulee päivä, jolloin ymmärtää, ettei mistään voi pitää kiinni. Ei mistään. Siihen kun suostuu, alkaa mielenkiintoinen seikkailu. Kaikki eteen tulevat asiat ovat sen jälkeen erilaisia kuin ennen. Surut ja pettymykset uusia tienviittoja, joita voi tarkastella miettien, minne tämä asia minua nyt yrittää johdattaa. 
Olen elellyt jo mielestäni aika pitkään näin, kiinni pitelemättä. Eilen rakkaan kanssa ilta-ajelulla jutellessani löysin yhtäkkiä sisältäni kuitenkin vielä nuoren tytön kaukaa menneisyydestä. Tytön, joka piteli sylissään unelmiaan ja oli hämmentynyt ja surullinen, kun niitä ei ollut tullutkaan. Ajattelin katsoa tytön unelmat vielä kerran läpi, että voisin ihan oikeasti päästää niistä irti kokonaan ja katsella suuntaviittojani ilman vanhoja suruja.


"Tänään minä otan kaikki vanhat rakkausunelmani, 
kerään ne kämmenpohjaani, 
katson niitä ja itken. 
Siellä ne nyt ovat, 
kaikki iloveyou4everit, 
romanttiset kosinnat - polvistumiset ja kaikki, 
tuutko vaimokseni sanat, 
(olisin tullut), 
pitämättömät polttarit, 
suuret häät joissa kaikki ystäväni ovat mukana, 
minä nuorena ja kauniina.

Siellä on äänetön yhteisymmärrys 
ja puolisoiden lempeät katseet töiden lomassa. 
Siellä on vankkumaton tuki ja kannustus,
kuunteleminen, 
sekä innostuminen toisen onnesta.
Meidän tiimi.

Siellä ovat elämänsä jakaneet vanhukset ryppyiset kädet käsissä, 
suupielistään yhteenkasvaneet uurteet, askelissa sama tahti, 
siellä on lastenlasten mummola, 
yhteinen hautakivi. 

Siellä ne ovat, kuolleet unelmani, 
kuin havunneulaset kämmentä pistelemässä. 
Lisään sekaan vielä roimasti valuen itsesääliä, 
sitä että en kenenkään tiimiin kelvannut, 
että yksin lapsille vilkutan, 
säälittävä vanha akka. 
Siihen ajatukseen on neulasten hyvä tarttua, kuin kuumaan pihkaan.
(Rakkausunelmat pihkassa, haha, hyvää surkuttelevaa sarkasmia) 
Käärin koko paskan palloksi ja heitän sen pois. 
Jestas, siitähän tuli hyvä sytyke! 
Tuikkaan tikun perään ja käännyn kävelemään poispäin. 




Liekkien vielä lämmittäessä selkääni mietin, mitä nyt sitten? 

Alkajaisiksi päätän pitää itselleni polttarit. 
Olenhan kuitenkin vaimoainesta. Nainen minun makuuni. 
Vastaan kosintaani oitis kyllä. Tahdon!
Tahdon olla mun kans myös huonoina päivinä. 
Rakastan mua silloinkin. 
Vastaan joka päivä kotiin tullessani tervehdykseeni hymyllä 
ja iloitsen jokaisesta yhteisestä päivästä. 

Taidankin tehdä niistä naamiaiset. Joo! Mun polttareissa kaikki pukeutuu!  
Eikä siellä myydä kellekään mitään Pims -looria 
vaan halataan sivullisiakin, ja nauretaan paljon. 
Ja silloin minäkin jaksan valvoa aamuun asti. 
Nuuhkia kesäisen aamun uusia tuulia katse toiveikkaana minua kohti. 
Mitähän kaikkea minulla voikaan olla vielä itselleni tarjottavana? 
Sitä jään jännityksellä seuraamaan. 
Tästä tulee hyvä ja pitkäikäinen suhde.